Haukanliitoa Füssenissä – Tag 2

[VALTAVIEN teknisten ongelmien ansiosta blogahdus tulee nyt liian myöhään. Ei toimi hotellin Wi-Fi, ei jaksa mobiilidatayhteys kuvia liikuttaa… En viitsi näin myöhään enää laittaa mobiilipiippausta WhatsApp-ryhmään. Lueskelette sitten aamusella…]

Pelipäivä on juhlapäivä! Ja sehän lähti käyntiin mainiosti: oltiin sovittu, että mennä Black-jengin kanssa seiskalta aamupalalle, jotta pekoni ehtii hiukan sulaa ennen ysiltä alkavaa peliä. Pojat heräteltiin tämän suunnitelman mukaisesti ja suunnistettiin hyvässä järjestyksessä kohti aamiaishuonetta. Matkalla kuultiin, että sapuskaa on tarjolla vasta puoli kahdeksalta. Noh, kyllä tässä ihan aikataulussa silti pystyään, oli yleinen mielipide. Ja kyllä sitten pysyttiinkin! Meille toimitetun aikataulun mukaan pojat hyppäsivät laatikkoon vähän ennen yhdeksää ottamaan alkulämpöä. Siitä tuli sitten hiukan pidennetty malli: tuomareita tai vastustajaa ei paikalla näkynyt ja syynä oli se, että aikataulua oli muutettu tuntia myöhemmäksi ja kaikki muut osapuolet oli asiasta myös informoitu, mutta ei meitä. Pataan tuli Unkarin-pojilta 2-0.

Heti perään White iski yhteen saksalaisjoukkojen kanssa. Maaleja iskettiin pari Liimataisen Roopen ja Haikaraisen Juuson lavoista, mutta vastustaja oli niin kovaa luokkaa, että meidän oli tyytyminen 2-6 tappioon. Lounaan jälkeen ohjelmassa oli turnauksen virallinen avajaisseremonia areenan jäällä. Pojat kuuntelivat juhlallisia avaussanoja sujuvasti kolmella kielellä, kun patsastelivat jäällä yhdessä turnauksen muiden joukkueiden kanssa.

Iltapäivällä taas käännettiin aivoja kisa-asentoon, mutta taas aika laihoin tuloksin. Black jäi edelleen ilman täysosumaa häviten Hannover Indiansille 4-0. Nyt oli Whiten vuoro ottaa mittaa unkarilaissotureista. Koskisen Joonas onnistui maalinteossa, mutta 1-6 tappio niskassa paineltiin pukukoppiin. Tappion karvaan kalkin nieleskelyä helpotti toki kauppareissu, jossa koreihin kahmittiin mm. pähkinöitä, jääteetä ja muita sallittuja aineita. Ihan keskikokoisenkin saksalaismyymälän pystyy muuten tukkimaan verrattain kattavasti, kun sisään marssii yli 40-päisellä shoppailuryhmällä! 

Päivässä oli sen verran mittaa, että illallisen päälle jäi tunti vapaata oleilua hotellilla. Hiljaisuus koittaa taas 21.30 ja aamulla astellaan areenalle klo 9.00 – tai ainakaan meille ei ole muuta aikaa tiedoksi annettu…