Viimeisen Füssen-päivän otteluihin lähdettiin
loppusijoituksista taistelemaan. Black jatkoi keskiviikkoillan pelissä
käynnistynyttä maalintekoa, mutta turneen avausvoitto jäi kuitenkin ottamatta.
Whitekin joutui jännittävien vaiheiden jälkeen taipumaan, ja näin jengien
sijoitukset olivat 6. ja 8. Jotka molemmat ovat toki kunniakkaita pistesijoja!
Pelien päälle lounastettiin ja vieteltiin
vapaa-aika lähikaupoissa pistäytyen ja mitalipelejä seuraillen. Pojat
kannustivat finaalissa raivokkaasti unkarilaisjengiä, joka lopulta veikin pojan
matkaansa. Ja saivathan meidänkin pelimannimme loppuseremonioissa mitalit
kaulaansa! Tällä kertaa ne tosin olivat sitä ei-NIIN-toivottua
osallistuja-mallia… Osa kamoista paiskottiin rekan kyytiin, ja viikonloppuna
Haukat Musta -joukkueessa aluesarjan finaaleissa luistelevat sankarit taas
raahasivat nyssäkkänsä bussin kyytiin. Alpit häipyivät pikkuhiljaa maisemaa
komistamasta, ja sitten alettiin jännittää aikatauluasioita. Boarding-aika
tuntui jo uhkaavasti lähestyvän, eikä kenttää vielä näkynyt. Mutta sujuvasti
kaikesta lopulta suoriuduttiin, ja kun Harri nilkutti kärkietenijänä ostamaan
koko orkesterille kolmioleivät ja limut, niin ehdittiin sentään jotain
haukatakin ennen Finskin siivelle hyppäämistä.
Valmennuksen ja matkanjohdollisten
toimihenkilöiden puolesta isot kiitokset ensinnäkin pojille! Upeita
nuoriamiehiä, joiden kanssa on ilo reissata ja touhuta missä tahansa. Yhteisistä
pelisäännöistä ei tarvinnut ketään kertaakaan muistutella, eikä kaveria jätetty
kaukalossa eikä sen ulkopuolella. Jos huippu-urheilulliset saavutukset tällä
turneella jättivätkin ehkä tilkkasen parantamisen varaa, niin
ulko-jääkiekollisista ansioista pojille voi huoletta myöntää Suomen
Leijonaritarikunnan korkeimman ansionmerkin tammenlehvillä ja kaikilla muilla
mausteilla. Harri ja Vili ovat ehtineet jokusen peli- ja turnausreissun sekä
pelaajina että valmentajina heittää ja totesivat yhteen ääneen, että näin
hienosti käyttäytyvää jengiä ei ole aiemmin nähty.
Iso käsi myös kiihkeälle ja runsaslukuiselle
fanilaumallemme, joka valoi kannustuksellaan uskoa joukkueille – ja pistäytyi
kisa-cafeterian lämmössä välillä omaa uskoaan vahvistamassa. Reissun aikana
alkoi jo kuulua toiveita Haukkakahvion tuotevalikoiman mahdollisesta laajentamisesta
saksalaismallisempaan suuntaan!
Ja lopuksi erityiskiitokset, raivoisat aplodit
ja hiphiphurraa-huudot huoltojoukoille eli kvartetille Janne, Timppa, Pete
& Esko! Pelimiehillä ja siinä sivussa meillä muillakin mukana ähränneillä oli
läpi reissun NHL-tason palvelu. Huolto oli aina ensimmäisenä joka paikassa
laittelemassa asioita mallilleen ja viimeisenä paikalla huolehtimassa
pelikamoista, ekstravälipaloista, pukukopin järjestyksestä ja muutamasta
sadasta muusta asiasta. Ilman näiden herrojen panosta nämä retket jäisivät
retkeilemättä!
Haukat03-blogi toivottaa lukijoilleen
aurinkoista kevättä ja lätkäisee siihen vielä jämäkät aufwiederseehenit päälle!
