Haukanliitoa Füssenissä – Tag 4

Viimeisen Füssen-päivän otteluihin lähdettiin loppusijoituksista taistelemaan. Black jatkoi keskiviikkoillan pelissä käynnistynyttä maalintekoa, mutta turneen avausvoitto jäi kuitenkin ottamatta. Whitekin joutui jännittävien vaiheiden jälkeen taipumaan, ja näin jengien sijoitukset olivat 6. ja 8. Jotka molemmat ovat toki kunniakkaita pistesijoja!

Pelien päälle lounastettiin ja vieteltiin vapaa-aika lähikaupoissa pistäytyen ja mitalipelejä seuraillen. Pojat kannustivat finaalissa raivokkaasti unkarilaisjengiä, joka lopulta veikin pojan matkaansa. Ja saivathan meidänkin pelimannimme loppuseremonioissa mitalit kaulaansa! Tällä kertaa ne tosin olivat sitä ei-NIIN-toivottua osallistuja-mallia… Osa kamoista paiskottiin rekan kyytiin, ja viikonloppuna Haukat Musta -joukkueessa aluesarjan finaaleissa luistelevat sankarit taas raahasivat nyssäkkänsä bussin kyytiin. Alpit häipyivät pikkuhiljaa maisemaa komistamasta, ja sitten alettiin jännittää aikatauluasioita. Boarding-aika tuntui jo uhkaavasti lähestyvän, eikä kenttää vielä näkynyt. Mutta sujuvasti kaikesta lopulta suoriuduttiin, ja kun Harri nilkutti kärkietenijänä ostamaan koko orkesterille kolmioleivät ja limut, niin ehdittiin sentään jotain haukatakin ennen Finskin siivelle hyppäämistä.

Valmennuksen ja matkanjohdollisten toimihenkilöiden puolesta isot kiitokset ensinnäkin pojille! Upeita nuoriamiehiä, joiden kanssa on ilo reissata ja touhuta missä tahansa. Yhteisistä pelisäännöistä ei tarvinnut ketään kertaakaan muistutella, eikä kaveria jätetty kaukalossa eikä sen ulkopuolella. Jos huippu-urheilulliset saavutukset tällä turneella jättivätkin ehkä tilkkasen parantamisen varaa, niin ulko-jääkiekollisista ansioista pojille voi huoletta myöntää Suomen Leijonaritarikunnan korkeimman ansionmerkin tammenlehvillä ja kaikilla muilla mausteilla. Harri ja Vili ovat ehtineet jokusen peli- ja turnausreissun sekä pelaajina että valmentajina heittää ja totesivat yhteen ääneen, että näin hienosti käyttäytyvää jengiä ei ole aiemmin nähty.

Iso käsi myös kiihkeälle ja runsaslukuiselle fanilaumallemme, joka valoi kannustuksellaan uskoa joukkueille – ja pistäytyi kisa-cafeterian lämmössä välillä omaa uskoaan vahvistamassa. Reissun aikana alkoi jo kuulua toiveita Haukkakahvion tuotevalikoiman mahdollisesta laajentamisesta saksalaismallisempaan suuntaan!

Ja lopuksi erityiskiitokset, raivoisat aplodit ja hiphiphurraa-huudot huoltojoukoille eli kvartetille Janne, Timppa, Pete & Esko! Pelimiehillä ja siinä sivussa meillä muillakin mukana ähränneillä oli läpi reissun NHL-tason palvelu. Huolto oli aina ensimmäisenä joka paikassa laittelemassa asioita mallilleen ja viimeisenä paikalla huolehtimassa pelikamoista, ekstravälipaloista, pukukopin järjestyksestä ja muutamasta sadasta muusta asiasta. Ilman näiden herrojen panosta nämä retket jäisivät retkeilemättä!

Haukat03-blogi toivottaa lukijoilleen aurinkoista kevättä ja lätkäisee siihen vielä jämäkät aufwiederseehenit päälle!